Mitä voisit olettaa saavasi lahjaksi käsityöyrittäjältä? Kenties jotain käsintehtyä? Itse en ainakaan tässä olettamuksessa ole mikään poikkeus ja se on tullut nähtyä tänä keväänä useammin kuin kerran. :)
Pääsin tekemään kaikkea ihanaa pienelle vauvalle, suunnitellessani lahjaa ystäväni babyshowereille. Tuleva äiti oli ehtinyt aikaisemmin jo esittää toiveen vaunuverhosta, joten yksi idea oli jo valmiina. Toiveena oli, että verhoon aplikoitaisiin jonkilainen kettu, joten tältä pohjalta lähdettiin suunnitelmaa toteuttamaan.
Koskaan
aikaisemmin en ole edes kokeillut aplikointia, joten tätä lahjaa sai
hieman purkaa ja pyöritellä, ennen kuin lopputulos alkoi näyttää siltä,
että sen lahjaksi tohtisi antaa. Vaunuverho syntyi lähes kokonaan kotoa
löytyvistä kankaista, joten kaikki kankaatkaan eivät ehkä olleet ihan
parhaita mahdollisia.. :D Kaikesta huolimatta tätä työtä oli hauska
tehdä ja uskon, että näitä tulee tehtyä vielä tulevaisuudessakin.
Yläreunan
kiinnityslenkeiksi olisin halunnut mustat renkaat, mutta tähän hätään
sellaisia ei tuntunut löytyvän mistään. Missähän niitä myydään? Lisäsin
vaunuverhon alakulmiin myös lenkit, joiden avulla verhon voi
tarvittaessa sitoa kiinni. Kuvien laatu näyttää olevan nyt aika huono,
mutta kyllähän noista kuitenkin hyvin selvää saa! :)
Mahassa kasvavan pienokaisen sukupuoli oli jo etukäteen paljastettu, joten osasin ottaa tämän huomioon värivalinnoissa. Ei mitään vaaleanpunaista tulevalle kummipojalle (kyllä, pääsen kummiksi <3)! :)
Niin kauan, kuin olen ystäväni raskaudesta tiennyt, olen myös tiennyt tekeväni pienokaiselle ikiomat tossut. Tässä ne nyt ovat (suloiset vai mitä?)!
Viime jouluna pieni tyttövauva sai omat vaaleanpunaiset tossut:
Vaunuverhon ja tossujen lisäksi laitoin pakettiin unilaulu cd:n sekä yhden pienen lisäyksen. Pojan isä on ns. "Mersu miehiä", joten mikä sopisikaan paremmin, kuin...
...aiheeseen liittyvä body? :)
Nyt vain odotellaan pienokaisen syntymää! :)
***
Tänä keväänä läksiäislahjat ovat olleet hyvin ajankohtainen aihe omalla kohdallani. Epävakaan terveydentilani myötä olen joutunut harkitsemaan omaa elämäntilannettani yhteen jos useampaankin kertaan. Tällä hetkellä tilanne on nyt se, etten pysty jatkamaan työtäni lastentarhaopettajana, joten päätin hyödyntää tilanteen ja hankkia vihdoin käsityöalan koulutuksen. Elokuussa alkaakin tekstiilialan artesaanin opinnot Oulussa! :)
Vaikka odotankin koulun alkua suurella innolla, nämä viime päivät ovat olleet raskaampia, kuin olisin voinut koskaan kuvitellakaan. Kuinka tiiviisti ihminen voikaan kiintyä omaan työyhteisöönsä, työkavereihin ja niihin kaikkiin ihaniin lapsiin? Minä, joka en koskaan aikaisemmin vastaavissa tilanteissa ole kyyneltä tirauttanut, järkytyin toden teolla patojen auetessa viimeisenä työpäivänä..
Olin pitkään suunnitellut tekeväni lapsille omat "läksiäispussit", jotka ojentaisin heille kevätjuhlassa. Jokaisesta pussista löytyi suurella rakkaudella tehty kortti, karkkirasia ja pieni yllätys.
"Suljen ihanan soittorasian,
kierrän lauluni kippuraan.
Muiston mukavan taskuun taputan
siihen saakka kun tavataan.
Kiitän, kumarran, niiaan, vilkutan,
pian taas yhdessä lauletaan."
Samaa laulua lapset lauloivat ojentaessaan tämän *snif*;
No, mutta jotta ei kokonaan eksyttäisiin aiheesta, niin siirrytään niihin yllätyksiin.. Tyttöjen pusseihin laitoin paketit hiuspinnejä.
Pojille puolestaan olin suunnitellut tekeväni autoheijastimet, mutta kaikki ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan... Juhlia edeltävänä iltana heijastimien viimeistely keskeytyi täysin, joutuessani äkillisesti päivystykseen (kuten sanoin, hieman epävakaa terveydentila).. Noh, siinä meni se idea, ei meinaa hirveästi enää ommeltu tuona iltana. Lopulta päädyin ostamaan poikien pusseihin saippuakuplapullot (vai miksikä niitä oikein sanotaan?!). Ihan mieluinen yllätyshän tuokin on ainakin sen perusteella, mitä ovat päiväkodilla tykänneet. :)
Mutta eipä ne läksiäislahjat tähän jääneet. Työkavereita piti muistaa myös ja halusin antaa lahjat, jotka kuvastavat sitä, mistä itse olen heidät oppinut muistamaan. Ja tottakai jotain hieman pysyvämpää kuin karkki- tai suklaarasia! :) Värit ja kuvioinnit oli tarkkaan mietitty.
Lopputulos näytti tältä:
Ehkä aavistuksen rajoittunutta tää meikäläisen tuttavapiiri
ainakin näin niinkuin autonmerkin kannalta :D
Joukon jatkona oli myös Hello Kitty -teemainen hiuspanta, mutta kuvaaminen unohtui kokonaan, kun ompelukone innostui temppuilemaan.
Kiitos vielä kerran koko työyhteisölle!
Teitte näistä vuosista unohtumattomat! <3
